Elämme erikoista pelon ja uhkakuvien aikaa. Tulevaisuuden ennustaminen on yhä vaikeampaa. Korona on jo tarpeeksi kauan kurittanut talouttamme ja nyt saimme riesaksi Ukrainan sodan, jolla on vakavia vaikutuksia taloudelliseen tilanteeseemme. Kaiken kukkuraksi olemme vihreän hulluuden ikeessä ja liian kunnianhimoiset ilmastotavoitteet syövät elintasoamme rotan lailla.
Kauhistuneena kuuntelin Emma Karin tiedotustilaisuutta Suomen ilmastotavoitteista, jonka mukaan meidän pitää olla hiilineutraali jo 2035, eli 15 vuotta EU:n aikarajaa aikaisemmin. Miksi juuri tällaisena kriisin aikana? Valtionvarainministeri Saarikon varoitus suomalaisten elintason tinkimisestä oli isku vyön alle. Omaa kansaa kuritetaan ennen näkemättömällä tavalla ja Suomen alasajo kiihtyy, mutta silti meillä on varaa levitellä rahojamme pitkin maailmaa. Kuitenkaan mistään ilmastotavoitteista ei voida tinkiä ja elinkustannusten nousu jatkaa kasvuaan. Ihmisillä ei ole kohta varaa ostaa ruokaa tai polttoainetta, jotta olisi mahdollisuus käydä töissä.
Maatalouden tuotantokustannusten nousu ja lannoitepula tuo suuria haasteita suomalaisille maatiloille. Perussuomalaiset esittivät 19 kohtaa, joilla maatalouden ahdinkoa helpotettaisiin. Hallitus tyrmäsi kaikki aloitteet. Ministeri Kurvisen kommentti ”pelkkiä ponsia, hienoja tavoitteita, muttei keinoja” osoitti sen, ettei Keskustakaan ole enää kiinnostunut maatalouden ahdingosta. Rahaa ollaan kyllä kaatamassa ongelman päälle, mutta ne 300 miljoonaa jotka jaetaan 45.000 maatilan kesken ovat vain pikku roposia ja ahdingon perussyihin ei tartuta. Lisäksi meidän hallituksen valopäät kävi EU:lta kysymässä saako maataloudelle antaa miljoonatukia hätäapuna. EU määräsi, että merkittävä osa tuesta pitää koskea ilmastonmuutosta ja tukea saa antaa vasta syksyllä. Eli hallitus ryssi tämänkin totaalisesti. Tukea tarvitaan keväällä kun kylvötyöt alkavat, eikä vasta syksyllä!! Miksi piti edes kysyä EU:lta lupa? Tätä idioottimaisuutta ei voi tolkun ihminen käsittää. Lisäksi liian moni maatalousyrittäjä harkitsee tilansa lopettamista ja meillä saattaa olla elintarvikepula syksyllä, jos hallituksen linja ei muutu.
Risto Rytiä lainatakseni, meillä on pahimmat viholliset keskuudessamme. Jos tinkisimme edes hieman ilmastotavoitteista ja odottaisimme fossilisten polttoaineiden korvaavaa järkevää vaihtoehtoa, voisi vihreä siirtymä tulla kivuttomammin. Mutta tähän ei ole poliittista tahtoa, vaan vihreä politiikka sanelee hallituksen linjan.
Voisimme ottaa jopa mallia USA:sta jossa amerikkalaisten enemmistö pitää energiaomavaisuutta ensisijaisen tärkeänä. He ovat jopa valmiita unohtamaan ilmastonmuutoksen hetkeksi ja lisäämään kotimaisten fossiilisten polttoaineiden tuotantoa, jotta riippuvuus tuontiöljystä vähenisi. Kauanko suomalaiset vielä jaksavat tätä vihreää hulluutta, vai olisiko nyt valtion aika ajatella kansalaisten hyvinvointia moraaliposeerauksen sijaan?