Monille suomalaisille näyttää tulevan yllätyksenä, että meillä on katujengejä. Minulle nuorison kanssa työskentelevänä tämä ei ole yllätys. Syitä on monia ja niistä on voitava puhua avoimesti. Myös maahanmuutto on kuvassa mukana, mutta ei selitä kaikkea. Vantaan Sanomat kertoi 14.3.2023, että KRP:n mukaan ”Kaikki tähän asti tunnistetut katujengiläiset ovat maahanmuuttajataustaisia”.
Yhteiskunnassamme on valtavasti osattomuutta ja ulkopuolisuutta. Sen alkusiemenet on kylvetty, kun aluepolitiikasta on luovuttu ja hyväksytty se, että maaseutu saa tyhjentyä. Huoltovarmuuden kannalta (eli oman elintarviketuotannon riittävyys) maaseudun tyhjeneminen on kielteinen asia.
Kaupunkeihin on syntynyt vuosikymmenien aikana huonosti rakennettuja, epäviihtyisiä ja paljon matalan sosioekonomisen tason omaavien ihmisten asuttamia lähiöitä. Kun sosiaaliperäinen maahanmuutto on kiihtynyt, nämä lähiöt ovat olleet oiva kasvualusta jengeille. Kun kenelläkään ei ole juuria tai omaa yhteisöä, millään ei ole mitään väliä. Asuinalueiden eriytymisen myötä myös koulut ovat eriytyneet. Kun kaikkea tätä edellä kuvattua kehitystä on kiihdytetty, myrkyllinen cocktail on valmis.
Valtaa pitävät poliitikot eivät voi sanoa, etteikö tästä olisi varoitettu. Varoittelijoille on naureskeltu ja heitä on syytetty rasismista. On sanottu, ettemme ole Ruotsin tiellä (mm. sisäministeri Maria Ohisalo) ja kerrottu, että ei näin voi Suomessa tapahtua.
Miten tässä näin pääsi käymään? Aiemmin maailman parhaasta terveydenhuoltojärjestelmästä tunnettu ja PISA-tutkimuksissa loistanut Suomi kamppaileekin katujengiongelman kanssa.