Tue kampanjaani - OP pankki: FI65 5721 1520 4079 79 - Saaja: Pia Polviander - Viesti: Tuki

Katujengiongelmasta on varoitettu

Monille suomalaisille näyttää tulevan yllätyksenä, että meillä on katujengejä. Minulle nuorison kanssa työskentelevänä tämä ei ole yllätys. Syitä on monia ja niistä on voitava puhua avoimesti. Myös maahanmuutto on kuvassa mukana, mutta ei selitä kaikkea. Vantaan Sanomat kertoi 14.3.2023, että KRP:n mukaan ”Kaikki tähän asti tunnistetut katujengiläiset ovat maahanmuuttajataustaisia”.

Yhteiskunnassamme on valtavasti osattomuutta ja ulkopuolisuutta. Sen alkusiemenet on kylvetty, kun aluepolitiikasta on luovuttu ja hyväksytty se, että maaseutu saa tyhjentyä. Huoltovarmuuden kannalta (eli oman elintarviketuotannon riittävyys) maaseudun tyhjeneminen on kielteinen asia.

Kaupunkeihin on syntynyt vuosikymmenien aikana huonosti rakennettuja, epäviihtyisiä ja paljon matalan sosioekonomisen tason omaavien ihmisten asuttamia lähiöitä. Kun sosiaaliperäinen maahanmuutto on kiihtynyt, nämä lähiöt ovat olleet oiva kasvualusta jengeille. Kun kenelläkään ei ole juuria tai omaa yhteisöä, millään ei ole mitään väliä. Asuinalueiden eriytymisen myötä myös koulut ovat eriytyneet. Kun kaikkea tätä edellä kuvattua kehitystä on kiihdytetty, myrkyllinen cocktail on valmis.

Valtaa pitävät poliitikot eivät voi sanoa, etteikö tästä olisi varoitettu. Varoittelijoille on naureskeltu ja heitä on syytetty rasismista. On sanottu, ettemme ole Ruotsin tiellä (mm. sisäministeri Maria Ohisalo) ja kerrottu, että ei näin voi Suomessa tapahtua.

Miten tässä näin pääsi käymään? Aiemmin maailman parhaasta terveydenhuoltojärjestelmästä tunnettu ja PISA-tutkimuksissa loistanut Suomi kamppaileekin katujengiongelman kanssa.

Onnellinen Suomi onkin onneton ja juureton

Suomi on jälleen äänestetty maailman onnellisemmaksi maaksi. Minua kiinnostaisi tietää, millä mittareilla näitä ”onnellisuusmittauksia” tehdään. Nuorison keskuudessa ahdistuneisuus on suurta, naisopiskelijoista 40 % kokee masennuksen ja ahdistuksen oireita. Suomi on huumekuolemien kärkimaita. Imatralla yksittäinen teini terrorisoi koko kaupunkia. Aiemmin Suomessa tuntematon käsite katuryöstö on arkipäivää, häh, eikös niitä pitänyt olla kuin siellä Etelä-Amerikassa rannoilla?
Nuorten itsetuhoisuuteen liittyvien kansalaiskeskustelujen määrä kasvaa kriisipuhelimessa kaiken aikaa. Vuonna 2022 itsemurhien ehkäisykeskuksen asiakkaista kolmannes on ollut 18-28-vuotiaita nuoria. Ulkonäkökeskeisyys, raakakouluväkivalta, sosiaalisen median jatkuva käyttö sekä väärät roolimallit esim. rap-maailmasta vievät monet mukanaan. Lopputulos on kaikkea muuta kuin onnellinen. Nuorisokodissa työskentelevänä tiedän sen oikein hyvin.
Suomessa on luovuttu kansalaiskasvatuksesta, joka tähtää kouluissa siihen, että sitoudutaan Suomeen ja suomalaisuuteen. Enää kansaa, valtiota tai kansallismielisyyttä ei saa korostaa. Onnellisuus on sitä, kun jokainen saa muista piittaamatta toteuttaa itseään kuten haluaa. Koulun pitää olla hauskaa, mukavaa ja vaivatonta. Perinteisiä käytöstapoja ja oman maan arvostamista ei opeteta. Sen sijaan kaikki ulkoa tullut on hyvää ja kehittävää.
Eräs ministeri totesi, että oma kansa ensin-ajattelu on vahingollista ja pääministeri haluaa iloa ja valoa. Tavallaan näin kävikin. Oma kansa on unohdettu ja bileet tuovat iloa ja valoa.

Itsenäisyys – ei itsestäänselvyys!

Jälleen 6.12 hiljennymme juhlimaan Suomen itsenäisyyttä. Me siis hiljennymme ja silti juhlimme, emme karnevalisoi juhlaa.

Hiljentyminen merkitsee arvokasta tapaa muistaa uhria, mutta myös iloita.

Ne, jotka vaativat, että itsenäisyyttä tulisi juhlia ”rennommin” eli järjestämällä elviksenmatkimiskulkueita, monikulttuurisuusfestivaaleja ja valittavat ”sotaisuudesta” eivät halua juhlia itsenäisyyttä. He haluavat – ikävä kyllä – häivyttää itsenäisyyspäivän sanomaa, joka liittyy keskeisesti nimenomaan sotiin.

Samat tahot, joita häiritsee veteraanien muisteleminen, Tuntemattoman sotilaan esittäminen ja Linnan juhlat, eivät älähdä mitään siitä, että useassa Euroopan maassa (esimerkiksi Britanniassa, Puolassa, Ranskassa ja Kreikassa tai vaikkapa Venäjällä) asevoimat näkyvät juhlapäivinä. Vain Suomi on pahis ja ikävä paikka, muut ovat cool. Se kuuluu narratiiviin, suomalaisten syyllistäminen.

Itsenäisyyspäivänä voi myös havaita, kuinka ne, jotka näyttävimmin juhlivat, vähiten tekevät mitään itsenäisyyden eteen.
Kun boolit on kumottu, pahimmat viinahöyryt ovat haihtuneet, kunniamerkit on laitettu takaisin piironginlootaan ja kun frakki ei enää kiristä, voikin taas ryhtyä ajamaan EU-liittovaltiokehitystä ja haitallista maahanmuuttoa. Jos on yrityselämässä, voi jatkaa puheita ”työvoimapulan” puolesta ja kertoa, kuinka tärkeää on viennillemme, että veronmaksajat lappavat siestamaiden talouksiin miljardeja.

Miksi tuon tämän näin esiin? Siksi, että mitä syvemmälle EU-liittovaltioon liu’umme, sitä enemmän luovumme itsenäisyydestämme. Mitä enemmän luovumme itsenäisyydestämme, sitä enemmän luovumme vapaudestamme.

Katsotaanpa hiukan historiaa. Suomalaiset onnistuivat kirvelevän ja monien sivullistenkin raa’asti kokeman sisällissodan jälkeen kokoamaan rivinsä. Suomenkieliset ja ruotsinkieliset onnistuivat hekin saamaan kohtalaisen sovun aikaan. Suomi seisoi yhtenäisenä kansakuntana talvisodassa, otti valtavan riskin jatkosodassa ja joutui lopuksi maksamaan siitä Lapin sodassa. Kaikki suomalaisia saavutuksia. Yhteistyö Saksan tuolloisen hallinnon kanssa oli välttämätöntä, mutta luulisi sen opettaneen, että geopolitiikan karttapöytien ääressä. Suomi on edelleen vuonna 2022 pelinappula niin Pariisissa kuin Berliinissäkin.

Suomalaiset nostivat itse maansa, meillä oli maailman paras terveydenhuoltojärjestelmä ja varmasti olimme maailman rauhallisimpia maita. Suomi nousi agraariyhteiskunnasta jälkiteolliseksi yhteiskunnaksi. EU:n ulkopuolella, suomalaisin voimin, rahanaan markka. Suomalaiset ovat maansa rakentaneet. Tuo frakkiporukka, jonka viinahöyryistä mainitsin aiemmin, päätti kuitenkin, että näin ei voi jatkua. Suomi vietiin euroon ilman yhdenkään lain säätämistä, liityimme EU:iin valheellisin lupauksin ja lintukotomme pilattiin maahanmuuttoaineksella, joka on tuonut terroria, kuluja, ghettoumista ja lisää töitä suojelupoliisille.

Olemme miljardivastuussa meille tuntemattomien ihmisten häikäilemättömyyden takia. Kreikassa, Italiassa ja Espanjassa osataan ottaa rennosti.
Mistä siis on pohjimmiltaan kysymys? Kun luovutaan omasta itsenäisyydestä, luovutaan samalla vapaudesta. Kun vapaus on mennyt, joku muu määrää ja on isäntä talossa.
Suomi voi vielä juhlia itsenäisyyspäiväänsä, mutta on meistä itsestämme kiinni, haluammeko tulevaisuudessa juhlia tai pikemminkin muistella sitä muistopäivänä.

POLITISOITUNUT ISLAM ON HIIPIVÄ ONGELMA

Sanottakoon heti kärkeen, että minusta uskonto on yksityisasia. Suomessa kristillisyys näkyy, koska olemme kristitty maa ja samalla analogialla vaikkapa Turkissa näkyy maan valtauskonto, islam.

En näe mitään perustetta sille, että meillä tai muualla ei saisi näkyä maan valtauskonto. Kun menemme islaminuskoiseen maahan, sopeudumme sinne. Kun taas Suomeen tullaan, tuntuu, että sopeutuminen on vaikeaa, ainakin tietyn ”kulttuuritaustan” omaavilla ihmisillä.

Ongelma islamin osalta on, että se vaatii itselleen erioikeuksia ja poikkeamia vaikkapa juurikin Suomessa.

Vai oletko kuullut, että italialaiset, ranskalaiset tai intialaiset ovat valittamassa?
Jokaisella on oikeus kulttuuriinsa, mutta jos se tarkoittaa naisopettajien väheksymistä, eläinten kaltoinkohtelua,seksuaalivähemmistöjen syrjintää tai jatkuvaa narinaa kiintiöistä tai erityiskohtelusta kyse ei ole kulttuurin ymmärtämisestä, vaan ylimielisestä vaatimisesta.

Ongelma islamisaatiossa on sen armottomuus. Kyse on siis ilmiöstä, ei ihmisistä. Se ei anna mitään anteeksi, eikä väistä, vaan pyrkii muokkaamaan vastaanottavaa yhteiskuntaa omaan haluamaansa suuntaan. Joulujuhlat, betoniporsaat, koulujen uimaopetus tai kuvaamataito ovat ongelmia.
Vain yhdelle porukalle.

Usein toistetaan ilmaisua ”monikulttuurisuus”.

Islamisaatiossa ei nimenomaan ole kyse monikulttuurisuudesta.

Kyse on siitä, että ilmiön laajentuessa ensin taloon, asuinalueeseen ja lopuksi kaupunginosaan vallitsee tiukka yksikulttuurisuuden vaatimus.
Joka muuta väittää, valehtelee.

Kun katsotte useimpia, jopa ns. suvaitsevaisia islaminuskoisia maita, näettekö niissä monikulttuuria. Niinpä. Te näette niissä hyvin yhteen muottiin puristetun yhteiskuntamallin, josta poikkeaminen voi johtaa isoihin ongelmiin. Olemme nähneet tämän Iranissa, Saudi-Arabiassa tai ja monissa muissa maissa.
Suomen kouluissa tai pk-seudulla, kuten Espoon tietyissä osissa ja Itä-Helsingissä tämä näkyy segregaationa.

Se on kuitenkin peitetermi islamisaatiolle.

Ongelma on oikeasti se, että kun tietyllä asenteella ja ”kulttuurilla” varustettua maahanmuuttaja-ainesta kasautuu kaupunkien vuokra-asuntoihin, muokkaa se kouluja ja päiväkoteja huonompaan suuntaan.

Pentti, Liisa ja lapset tajuavat, että heidän asuntonsa arvo alenee, alue, koulut, liikennevälineet ja puistot muuttuvat epämiellyttäviksi ja turvattomiksi ja lisäksi asunnon arvo laskee.

Pentti ja Liisa eivät ymmärrä, että he maksavat veroja, mutta eivät saa vastineeksi mitään. He muuttavat pois, mutta tilalle ei ole Penttiä tai Liisaa. Vauras vihreä (=kok, vas, vihr, sdp, rkp, kesk, ja osa ps) eliitti asuu hyvillä alueilla ja päivittelee, miksi Pentti ja Liisa ovat niin suvaitsemattomia samalla kun eliitti nauttii sunnuntaibrunssia samppanjan kanssa.

Tämä kehitys on ollut tiedossa pitkään. Kyse ei ole uudesta asiasta. Suomi etenee tässä Ruotsin tiellä, koska mitään ei haluta tehdä. Olisi voitu tehdä, muttei haluttu. Nyt meillä on ulkomaalaiset katujengit, turvattomat lähiöt ja basaarimeininki.

Saivatko suomalaiset kuitenkin sitä, mitä tilasivat, kun äänestivät islamisaation kannattajat valtaan? Huomaamatta jäi, että islamisaatio voimistuessaan tuhoaa kaikki ne arvot (kuten tasa-arvon), joista mainitsemani vihreät euroelitistit niin paljon puhuvat.

Itsenäisyys – ei itsestäänselvyys

Jälleen 6.12 hiljennymme juhlimaan Suomen itsenäisyyttä. Me siis hiljennymme ja silti juhlimme, emme karnevalisoi juhlaa. Hiljentyminen merkitsee arvokasta tapaa muistaa uhria, mutta myös iloita. Ne, jotka vaativat, että itsenäisyyttä tulisi juhlia ”rennommin” eli järjestämällä elviksenmatkimiskulkueita, monikulttuurisuusfestivaaleja ja valittavat ”sotaisuudesta” eivät halua juhlia itsenäisyyttä. He haluavat – ikävä kyllä – häivyttää itsenäisyyspäivän sanomaa, joka liittyy keskeisesti nimenomaan sotiin. Näiden häivyttäjien takana on pimeitä voimia.

Samat tahot, joita häiritsee veteraanien muisteleminen, Tuntemattoman sotilaan esittäminen ja Linnan juhlat eivät älähdä mitään siitä, että useassa Euroopan maassa (esimerkiksi Britanniassa, Puolassa, Ranskassa ja Kreikassa tai vaikkapa Venäjällä) asevoimat näkyvät juhlapäivinä. Vain Suomi on pahis ja ikävä paikka, muut ovat cool. Se kuuluu narratiiviin, suomalaisten syyllistäminen.

Itsenäisyyspäivänä voi myös havaita, kuinka ne, jotka näyttävimmin juhlivat, vähiten tekevät mitään itsenäisyyden eteen. Kun boolit on kumottu, pahimmat viinahöyryt ovat haihtuneet, kunniamerkit on laitettu takaisin piironginlootaan ja kun frakki ei enää kiristä, voikin taas ryhtyä ajamaan EU-liittovaltiokehitystä ja haitallista maahanmuuttoa. Jos on yrityselämässä, voi pitää jatkaa puheita ”työvoimapulan” puolesta ja kertoa, kuinka tärkeää on viennillemme, että veronmaksajat lappavat siestamaiden talouksiin miljardeja.

Miksi tuon tämän näin esiin? Siksi, että mitä syvemmälle EU-liittovaltioon liu’umme, sitä enemmän luovumme itsenäisyydestämme. Mitä enemmän luovumme itsenäisyydestämme, sitä enemmän luovumme vapaudestamme.
Katsotaanpa hiukan historiaa. Suomalaiset onnistuivat kirvelevän ja monien sivullistenkin raa’asti kokeman sisällissodan jälkeen kokoamaan rivinsä. Suomenkieliset ja ruotsinkieliset onnistuivat hekin saamaan kohtalaisen sovun aikaan. Suomi seisoi yhtenäisenä kansakuntana talvisodassa, otti valtavan riskin jatkosodassa ja joutui lopuksi maksamaan siitä Lapin sodassa. Kaikki suomalaisia saavutuksia. Yhteistyö Saksan tuolloisen hallinnon kanssa oli välttämätöntä, mutta luulisi sen opettaneen, että geopolitiikan karttapöytien ääressä Suomi on edelleen vuonna 2020 pelinappula niin Pariisissa kuin Berliinissäkin. Suomalaiset nostivat itse maansa, meillä oli maailman paras terveydenhuoltojärjestelmä ja varmasti olimme maailman rauhallisimpia maita. Suomi nousi agraariyhteiskunnasta jälkiteolliseksi yhteiskunnaksi. EU:n ulkopuolella, suomalaisin voimin, rahanaan markka. Suomalaiset ovat maansa rakentaneet.

Tuo frakkiporukka, jonka viinahöyryistä mainitsin aiemmin, päätti kuitenkin, että näin ei voi jatkua. Suomi vietiin euroon ilman yhdenkään lain säätämistä, liityimme EU:iin valheellisin lupauksin ja lintukotomme pilattiin maahanmuuttoaineksella, joka on tuonut terroria, kuluja, ghettoumista ja lisää töitä suojelupoliisille. Olemme miljardivastuussa meille tuntemattomien ihmisten häikäilemättömyyden takia. Kreikassa, Italiassa ja Espanjassa osataan ottaa rennosti.

Mistä siis on pohjimmiltaan kysymys? Kun luovutaan omasta itsenäisyydestä, luovutaan samalla vapaudesta. Kun vapaus on mennyt, joku muu määrää ja on isäntä talossa.

Suomi voi vielä juhlia itsenäisyyspäiväänsä, mutta on meistä itsestämme kiinni, haluammeko tulevaisuudessa juhlia tai pikemminkin muistella sitä muistopäivänä.

Sananvapaus on kallis aarre – arvosta ja käytä sitä

Moni suomalainen on havainnut, kuinka maailmalla on paikkoja, joissa ei saa sanoa, mitä ajattelee, ja jos sanoo, joutuu ongelmiin. Olemme Suomessa tottuneet pitämään itseämme sananvapauden edelläkävijöinä, mutta onko todella näin? Sananvapaus ei tietenkään tarkoita oikeutta herjata, mutta siihen kuuluu silti se, että joutuu hyväksymään ympäristössään mielipiteitä ja kommentteja, joista ei pidä.
Hyvä esimerkki on suomalainen maahanmuuttokeskustelu. Kun internetiä ja sosiaalista mediaa ei ollut, lehdet olivat täynnä kirjoituksia siitä, kuinka maahanmuutto ”rikastuttaa” ja on ”voimavara”. Kyllä te muistatte. Yhtään maahanmuuttokriittistä kirjoitusta ei lehdissä julkaistu ja jos joku jossain suunsa avasi, tuli nopeasti syytös rasismista. Sosiaalisen median aikakausi käänsi asetelman päälaelleen. Kuvat, videot, tekstit ja muu informaatio leviää verkossa kulovalkean lailla ja Sanomatalossa tai Ylessä ei voida enää päättää, mikä asia pääsee julkisuuteen ja mikä ei.
Tämä tilanne on saanut konsensusmediat suunniltaan, sillä he haluaisivat päättää, mitä ja missä julkaistaan ja millaisessa sävyssä. Kun he eivät enää pysty dominoimaan keskustelua ja sen suuntaa, syntyy paniikki. Vääristä asioista keskustellaan ja väärällä tavalla. Olen itse suorapuheinen ihminen ja tottunut sanomaan sen, mitä ajattelen. Minä en loukkaa tai pilkkaa, mutta nostan rohkeasti ongelmakohdat esiin.
Tämä ei valtamedialle kelpaa. Siksi HS ja YLE pyrkivät kaikin keinoin saattamaan PS:n naurunalaiseksi ja viemään siltä uskottavuutta. He ovat luoneet nimenomaan tämän vastakkain asettelun, jossa syytetyn penkillä ovat perussuomalaiset ja syyttäjinä eräät ”tutkijat” ja toimittajat, jotka elävät todellisuudesta irrallaan. Kaikki tietävät, miten kaupungin asunnot jaetaan, kaikki tietävät, millaisille alueille ei kannata mennä asumaan ja kaikki tietävät, miksi tietyt koulut ja alueet ovat sellaisia kuin ovat. Tätä ei kuitenkaan saa sanoa ääneen, vaan syy on persujen, jotka puhuvat maahanmuuttajista rumia.
Tuuli on kuitenkin kääntymässä ja loputtomiin näistä asioista ei voi vaieta ja niitä ei voi peitellä. Siinä pääosassa olet sinä, joka verkossa, toreilla ja turuilla käytät sananvapauttasi, kallista aarrettasi.