Sanottakoon heti kärkeen, että minusta uskonto on yksityisasia. Suomessa kristillisyys näkyy, koska olemme kristitty maa ja samalla analogialla vaikkapa Turkissa näkyy maan valtauskonto, islam.
En näe mitään perustetta sille, että meillä tai muualla ei saisi näkyä maan valtauskonto. Kun menemme islaminuskoiseen maahan, sopeudumme sinne. Kun taas Suomeen tullaan, tuntuu, että sopeutuminen on vaikeaa, ainakin tietyn ”kulttuuritaustan” omaavilla ihmisillä.
Ongelma islamin osalta on, että se vaatii itselleen erioikeuksia ja poikkeamia vaikkapa juurikin Suomessa.
Vai oletko kuullut, että italialaiset, ranskalaiset tai intialaiset ovat valittamassa?
Jokaisella on oikeus kulttuuriinsa, mutta jos se tarkoittaa naisopettajien väheksymistä, eläinten kaltoinkohtelua,seksuaalivähemmistöjen syrjintää tai jatkuvaa narinaa kiintiöistä tai erityiskohtelusta kyse ei ole kulttuurin ymmärtämisestä, vaan ylimielisestä vaatimisesta.
Ongelma islamisaatiossa on sen armottomuus. Kyse on siis ilmiöstä, ei ihmisistä. Se ei anna mitään anteeksi, eikä väistä, vaan pyrkii muokkaamaan vastaanottavaa yhteiskuntaa omaan haluamaansa suuntaan. Joulujuhlat, betoniporsaat, koulujen uimaopetus tai kuvaamataito ovat ongelmia.
Vain yhdelle porukalle.
Usein toistetaan ilmaisua ”monikulttuurisuus”.
Islamisaatiossa ei nimenomaan ole kyse monikulttuurisuudesta.
Kyse on siitä, että ilmiön laajentuessa ensin taloon, asuinalueeseen ja lopuksi kaupunginosaan vallitsee tiukka yksikulttuurisuuden vaatimus.
Joka muuta väittää, valehtelee.
Kun katsotte useimpia, jopa ns. suvaitsevaisia islaminuskoisia maita, näettekö niissä monikulttuuria. Niinpä. Te näette niissä hyvin yhteen muottiin puristetun yhteiskuntamallin, josta poikkeaminen voi johtaa isoihin ongelmiin. Olemme nähneet tämän Iranissa, Saudi-Arabiassa tai ja monissa muissa maissa.
Suomen kouluissa tai pk-seudulla, kuten Espoon tietyissä osissa ja Itä-Helsingissä tämä näkyy segregaationa.
Se on kuitenkin peitetermi islamisaatiolle.
Ongelma on oikeasti se, että kun tietyllä asenteella ja ”kulttuurilla” varustettua maahanmuuttaja-ainesta kasautuu kaupunkien vuokra-asuntoihin, muokkaa se kouluja ja päiväkoteja huonompaan suuntaan.
Pentti, Liisa ja lapset tajuavat, että heidän asuntonsa arvo alenee, alue, koulut, liikennevälineet ja puistot muuttuvat epämiellyttäviksi ja turvattomiksi ja lisäksi asunnon arvo laskee.
Pentti ja Liisa eivät ymmärrä, että he maksavat veroja, mutta eivät saa vastineeksi mitään. He muuttavat pois, mutta tilalle ei ole Penttiä tai Liisaa. Vauras vihreä (=kok, vas, vihr, sdp, rkp, kesk, ja osa ps) eliitti asuu hyvillä alueilla ja päivittelee, miksi Pentti ja Liisa ovat niin suvaitsemattomia samalla kun eliitti nauttii sunnuntaibrunssia samppanjan kanssa.
Tämä kehitys on ollut tiedossa pitkään. Kyse ei ole uudesta asiasta. Suomi etenee tässä Ruotsin tiellä, koska mitään ei haluta tehdä. Olisi voitu tehdä, muttei haluttu. Nyt meillä on ulkomaalaiset katujengit, turvattomat lähiöt ja basaarimeininki.
Saivatko suomalaiset kuitenkin sitä, mitä tilasivat, kun äänestivät islamisaation kannattajat valtaan? Huomaamatta jäi, että islamisaatio voimistuessaan tuhoaa kaikki ne arvot (kuten tasa-arvon), joista mainitsemani vihreät euroelitistit niin paljon puhuvat.
